Tekstit

Toivosta

Olen tosi monta kertaa elämässäni aloittanut jotakin uutta, saavuttanut asioita ja mennyt eteenpäin. Olen valmistunut ylioppilaaksi, ammattiin ja korkeakoulusta. Olen tehnyt sinnikkäästi töitä ja uskonut itseeni.  Tällä hetkellä olen jotenkin lannistunut. Pelkään, ettei parempaa olo olemassa.  Yritän valaa toivoa itseeni kuuntelemalla podcasteja ja äänikirjoja ja seuraamalla muiden projekteja sosiaalisessa mediassa.  Uskaltaisinko sanoa sen ääneen: haluaisin olla koodari. Haluaisin, että ensi syksynä voisin jo sanoa että osaan koodata ja opiskelen päätoimisesti alaa. Ja että minulla on uusia samanhenkisiä ystäviä, joilla on samat tavoitteet. Haluan kirjoittaa tavoitteeni ylös, että voin myöhemmin tarkentaa sitä ja palata siihen.

Suru

Sateinen päivä, alakuloa ilmassa. Kirjaston ovella tunsin kuinka kyyneleet tekivät tuloaan. Nieleskelin. Tervehdin niin reippaasti kuin pystyin. Keräsin kirjat mukaani. Reippaat heipat. Autossa purskahdin itkuun. Kyyneleet ja pisarat, yhtenä suolaisena surun merenä. Auton ikkunat huurussa, oma mieli solmussa. Itkin menneitä ja tulevia suruja. Itkin pelkoa ja huolta jotka ovat olleet aina kuin varjo aurinkoisen hymyn takana. Huolia vailla hahmoa.

Kaikki kaunis on tässä

 Tarvitsen paikan purkaa ajatuksiani. Olen 34, olen opiskellut suurimman osan elämääni. Olen pettynyt ja väsynyt nykyiseen työhöni ja tavallaan kaikkiin tutkintoihin mitä ikinä olen opiskellut. Tuntuu, että kaikki pitää taas kerran aloittaa alusta, lähteä tavoittelemaan jotakin uutta, vaikka mitään takeita onnellisemmasta elämästä ei ole. Blogin nimi tulee siitä, että usein olen myös sangen tyytyväinen elämääni ja mietin miten ihanaa on vain olla elossa täällä ihmeellisessä maailmassa. Haluaisin täällä blogissa muistuttaa itseäni siitä myös. Haluaisin saada näkyväksi ne askeleet, joita otan eteenpäin ja samalla muistuttaa itseäni siitä, että kaikki kaunis on tässä.